Pohjoismaisten yritysten uskotaan olevan vastuullisia, mutta ovatko ne?

Helposti ajatellaan, että Suomessa ja Pohjoismaissa yritykset ovat itsestään selvästi vastuullisia, täytetään vähintään minimivaatimukset ja toimitaan direktiivien mukaan jollei paremminkin. Mutta kuinka monessa yrityksessä on ihan konkreettisesti selvitetty, mitä nämä vaatimukset, lait ja direktiivit oikeastaan ovat, miten niitä pitäisi tulkita ja seurata omassa toiminnassa ja tuotteissa? Tiedetäänkö, millaisia vastuullisuusodotuksia sidosryhmillä on vai tulevatko ne eteen yllätyksenä?

Tilanne on valitettavasti Suomessakin usein se, että yritys ei realistisesti hahmota ESG-valmiuttaan tai tunnista vastuullisuusvaatimuksia ja sidosryhmiensä odotuksia riittävän hyvin pystyäkseen vastaamaan ja sitoutuakseen niihin. Myös yritysten ESG-viestinnässä ja vastuullisuuden todentamisessa voi olla puutteita. Mututuntumalla toimiessaan yritys on aika heikoilla. 

Asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kiristyneet vaatimukset näkyvät selvästi Meditan ESG+D-kehittämiseen liittyvien asiakasprojektien yhteydessä loppuvuodesta 2022–2024 tekemissä kymmenissä sidosryhmähaastatteluissa, joista alla olevat, kursiivilla merkityt, anonyymit sitaatit on poimittu. 

“Tilaajavastuudokumentointi vaatii myös hankintaketjultamme ISO-sertifikaatit, ja meidän Code of Conductiin pitää sitoutua. Siinä on laajasti lapsityövoima-, korruptio- ja henkilöstötyytyväisyysasioita”, kuvasi pk-yrityksen edustaja.

“Odotamme, että myös yhteistyökumppanin sisäiset toimintatavat täyttävät vastuullisuuden kriteerit, ei vain minimikriteerit, vaan että he näyttäytyvät omissa toimintatavoissaan valveutuneilta ja osaavilta”, kuvasi kotimaisen suuryrityksen edustaja.

Uhkakuva toteutui etuajassa monessa pk-yrityksessä

Vastuullisuutta kuvaavien ESG-teemojen (environmental, social, governance) huomiotta jättäminen yrityksen toiminnassa ja sidosryhmäviestinnässä “stakeholder dialogue” (D) todennäköisesti kostautuu. Siinäkin tapauksessa, että puutteelliselta näyttävä ESG-valmius olisi tahatonta, osaamisvajeesta tai yksinkertaisesti liian vähäisestä vastuullisuusviestinnästä johtuvaa. 

Esimerkiksi ilmastovaikutuksiin liittyvä raportointivelvoite tulee isompien yritysten hankintaketjuihin kuuluville pienillekin yrityksille vastaan viimeistään EU:n CSRD-kestävyysraportointidirektiivin myötä vuonna 2026. Yritysten kestävyyteen ja ESG-vaikutuksiin liittyvä direktiivi vaatii raportoinnin piiriin jo nyt kuuluvia yrityksiä raportoimaan tuolloin myös hankintaketjujensa vastuullisuudesta – kaikkein pienimpienkin tuotteiden ja osien ilmastovaikutuksista. Myös pk-yritysten kannattaa valmistautua hyvissä ajoin laskemaan tuotteidensa hiilijalanjälki ja viestimään sidosryhmilleen vastuullisuudestaan ja toimintansa ympäristö- ja yhteiskunnallisista vaikutuksista muutenkin varmistaakseen liiketoimintamahdollisuudet myös lähitulevaisuudessa.

Vuodesta 2024 alkaen raportointivelvoite koskee listattuja pörssiyrityksiä, joissa henkilöstömäärä on yli 500. Vuodesta 2025 alkaen CSRD koskee kaikkia yrityksiä, jotka täyttävät vähintään kaksi kolmesta kriteeristä:

• nettoliikevaihto yli 50 miljoonaa euroa,
• tase yli 25 miljoonaa euroa,
• henkilöstömäärä yli 250.

Vuodesta 2026 alkaen CSRD koskee kaikkia pörssilistattuja pk-yrityksiä. Vuodesta 2028 alkaen CSRD laajenee EU:ssa toimiviin kolmansien maiden yrityksiin, joiden liikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa.

Tuotevaatimuksiin vastaaminen on ollut pk-yrityksille haastavaa

Suomessa CSRD-direktiivin vaikutukset näkyvät jo nyt toimitusketjujen vaihtobuumina suuryritysten valmistautuessa oman vastuullisuusraportointinsa laajentamiseen. Siitä kertoo tuore OP:n Suuryritystutkimus 2024, jonka mukaan peräti 56 prosenttia vastanneista kertoi jo joutuneensa vaihtamaan alihankkijoita kiristyvien vastuullisuusvelvoitteiden vuoksi, muun muassa teollisia alihankkijoita ja raaka-ainetoimittajia. Erityisesti suuryritysten alihankintaketjuista riippuvaisten pk-yritysten uhkakuvat ovat siis monin paikoin toteutuneet etuajassa, koska nämä eivät ole kyenneet vastaamaan asiakkaidensa vastuullisuusraportoinnin vaatimuksiin. 

Ehkä jopa ennakoitua nopeammin edennyt kehityskulku yritysten vastuullisuusvaatimusten tiukentumisessa näkyy myös Meditan haastatteluissa.

“Kaikki uudet toimittajat eivät ole pystyneet täyttämään kriteerejä. Ympäristöasiat ovat olleet heille haasteellisimpia, varsinkin tuotteen spekseihin on ollut haastavaa vastata. Esimerkiksi mekaanisia pumppuja, joissa on diginäyttö ja siinä paristo, koskee RoHS-direktiivi, mutta toimittajat eivät aina anna lain mukaan toimimisen lupausta, koska eivät tiedä, että laki koskee heitä. Yritys joka ei seuraa lainsäädäntövelvoitteita, on heikoilla”, totesi Suomessa toimivan suuryrityksen edustaja. 

Toimitusketjuun kohdistuvat vastuullisuusvaatimukset voivat olla yllättävän työläitä vastata ja todentaa – kalliskin investointi voi olla, mikäli tarvitaan kolmannen osapuolen sertifiointeja. Siitä huolimatta toimintaa ja viestintää on ehkä hyvä suunnitella jo lähtökohtaisesti yleisesti tunnettujen ja arvostettujen standardien pohjalta. Ne voivat auttaa keskittymään liiketoiminnan ja ESG-vaikutusten kannalta kaikkein oleellisimpaan ja tunnistamaan myös omia vahvuuksia. Riippumattoman osapuolen myöntämät sertifikaatit puolestaan vakuuttavat ja mahdollistavat isompienkin asiakkaiden kanssa toimimisen.

“Toimittaja erottuu massasta, kun tuotteella on kolmannen osapuolen vahvistama sertifiointi. Esimerkiksi Joutsenmerkillä on iso arvo Suomessa, koska sille on selkeät kriteerit ja kolmannen osapuolen valvonta“, kertoi Suomessa toimivan keskisuuren yrityksen edustaja.

ESG-riskit ja -mahdollisuudet on hyvä pohtia nyt

Yrityksissä on syytä pysähtyä pohtimaan, tunnistetaanko oman toiminnan ja tuotteiden vastuullisuuteen liittyvät riskit ja mahdollisuudet. Tiedetäänkö varmasti, että teollisuuslaitokselle toimitetun suuren kokonaisuuden kaikki osat, kuten ovessa oleva sähkölukko, eristemateriaali, pinnoitteet, seinäkiinnikkeet ja muut pieniltäkin kuulostavat asiat ovat vaadittujen standardien mukaisia. 

Ainakin on hyvä tarkistaa:

• Mitkä vaatimukset ja standardit koskevat omia tuotteita, toimintaa ja hankintaketjua
• Mitkä vastuullisuuteen liittyvät tekijät ovat oman toiminnan ja yhteiskunnan kannalta kriittisiä ja kuinka näitä tekijöitä voisi tarkemmin seurata
• Onko tuotteille ja niiden osille hankittu sellaiset sertifioinnit, joita asiakas vaatii nyt tai jatkossa pystyäkseen hankinnan tekemään
• Löytyvätkö tuotetiedot julkisista rekistereistä, joihin sidosryhmät tukeutuvat
• Onko vastuullisuusteemoista viestitty suoraan sidosryhmille ja varmistettu näiltä mahdollisesti tulevia uusia vaatimuksia säännöllisesti
• Perustuvatko ESG-viestintä ja markkinointiväittämät luotettavaan dataan ja olennaisiin vaikutuksiin
• Miltä oman yrityksen tilanne näyttää muihin markkinoilla oleviin vaihtoehtoihin verrattuna ulospäin mm. potentiaalisille uusille asiakkaille 
• Mikä on oma, aito tahtotila ja miten siitä on viestitty yrityksen sisällä

ESG-tilannekuvaa, riskejä, mahdollisuuksia, vastuullisuuden tavoitetasoa ja vastuullisuusviestinnän strategiaa voi olla hyvä arvioida ulkopuolisin silmin asiantuntijan kanssa alkuun pääsemiseksi ja olennaisuuksien selvittämiseksi. 

“Odotamme toimittajiemme ottavan ESG:n vakavasti ja viestivän vastuullisuudestaan. Toimittajan tulee olla tietoinen ESG-vaatimuksista ja osoittaa noudattavansa niitä”, sanoi suuren teollisuusyrityksen ulkomainen edustaja.

Kirjoittanut: Päivi Tervonen
COO, johtava viestintäkonsultti
Viestintätoimisto Medita
ESGD-tilannearviot, ESGD-strategia, vastuullisuusviestintä

Julkaistu:
16.5.2024

Meditan tavoitteena on suojata ja kasvattaa asiakkaidensa yritysten arvoa vastuullisuusviestinnällä ja ESGD-valmiutta (environmental, social, governance, dialogue) kehittämällä.

Tilaa Kasva kestävästi -uutiskirjeemme

Tutustu ESGD-palvelupakettiimme