HS kertoi 23.1.2026 kahden viestintätoimiston yhdistymisestä ja julkaisi Tekirin viestintäyrittäjä Harri Saukkomaan haastattelun. Se antoi kummallisen kuvan paitsi kestävästä viestintätoimistoliiketoiminnasta, myös tekoälyn roolista alalla. Jutun mukaan viestintätoimistojen ”Ydinalueiksi jää mainehallinta ja kriisiviestintä. Monet yksinkertaisemmat ja halvemmat asiat muuttuvat tekoälyn tekemiksi.”
Viestinnän painopiste ennakointiin
En jaa tätä käsitystä. Viestinnän pitäisi olla mukana strategian muotoilemisessa, sen seurausten ennakoinnissa ja karikoiden välttämisessä. Ellei tätä tajuta, toiminnallisten ja mainehaittojen mahdollisuus kasvaa.
Kielimallit eivät korvaa inhimillistä ymmärrystä viestinnässä. Tekoälysovellukset ovat viestinnän ammattilaisille hyödyllisiä työkaluja, mutta ne eivät korvaa aikaan ja paikkaan sidottua arvostelukykyä.
Maineenhallinta alkaa työntekijä- ja asiakaskokemuksesta, joka voittaa yritystarinan. Hyvää palvelukokemusta ei synny ilman tilannetajua, avointa vuorovaikutusta ja ennakoivaa faktantarkistusta.
Kriisiviestintä on kieltämättä työpöydällä entistä useammin, ja juuri silloin, kun toiminnan ja viestinnän laatu on pettänyt. Organisaation ilmapiiri on tulehtunut, johtaja lausuu jotain asiatonta julkisuuteen tai paljastuu, että järjen käyttö on kielletty asiakaspalvelussa.
Ammattitaitoinen kriisiviestintä ja -valmennus ovat olennaisia palveluja. Kriisitilanteiden todennäköisyyttä kannattaa kuitenkin vähentää investoimalla organisaation viestinnän ja sisältöjen kehittämiseen, toimintaympäristön luotaamiseen ja hyviin sidosryhmäsuhteisiin.
Kielimalli osaa hyödyntää laadukasta sisältöä
Viime aikoina moni kielimalleihin perustuvan tekoälyn kehitykseen liittyvä huomio alleviivaa organisaation omien ainutkertaisten sisältöjen laatua sekä julkaisijan asiantuntemusta ja uskottavuutta. Viestinnässä yleiset tekoälyn sovellukset arvostavat yleisöä kiinnostavaa uniikkia sisältöä, jonka julkaisijalla on näyttöä ja historiaa alansa luotettuna tietolähteenä.
Esimerkiksi Linkedinin oma tekoäly on opetettu tunnistamaan tekoälyllä tuotettu sisältö. Sellainen usein edustaa yleisluontoista valtavirtaa, voi sisältää virheitä eikä tarjoa erityistä uutta tietoa tai näkemystä. Mikään määrä aihetunnisteita ja ensimmäisen tunnin masinoituja klikkauksia ei enää tuota yhdentekevälle tai toisteiselle sisällölle näkyvyyttä palvelussa, joka pyrkii estämään alustansa rapautumisen.
Viestintä on arvostelukykyä vaativaa ihmistyötä
Yleiset tekoälysovellukset tunnistavat yhä paremmin ihmistyöllä luodun ja julkaistun aidosti arvokkaan sisällön ja hyödyntävät sitä vastauksissaan. Niiden on kehityttävä tähän suuntaan menestyäkseen keskinäisessä kilpailussaan. Vastuu liiketoiminnan ja oman organisaation tulevaisuudesta pakottaa selvittämään, miten asiat todella ovat. Todellisuushan tulee ennen pitkää vastaan kuitenkin.
Vastuullinen viestintä rakentaa luottamusta, muistutettiin Viestinnän eettisen neuvoston 10-vuotisseminaarissa vastikään. Viestinnän etiikan asiantuntija, yliopistotutkija ja filosofi Henrik Rydenfelt puolestaan varoitti alaa ajautumasta lähestyvään ”puppumyrskyn silmään”.
Rydenfelt oli huolissaan myös siitä, että tulevaisuuden tekoälyä koulutetaan tyypillisillä tämän päivän sisällöillä, jotka ”eivät herätä uutta ajattelua”. Dis- ja misinformaation ja kyberuhkien lisäksi ammattimaista viestintää haastavat huolimattomat yksinkertaistukset ja käsitteiden kuluttaminen ryöstöviljelyllä tyhjiksi merkityksistä. Epätarkalla kielenkäytöllä hämärretään yhteistä todellisuutta. Viestinnän ammattilaiset ovat tässä paljon vartijoina.
